Oletko koskaan miettinyt, miksi ihmisiä sanotaan kuluttajiksi? "Kuluttajien luottamus on.." Ei ihmisten, vaan kuluttajien. Koetapa tässä sitten elää enemmän ihmisiksi ja yrittää pärjätä vähemmällä tavaramäärällä, kun virallisesti ollaan kuitenkin kuluttajia. Kuluttamisessa on vaan se huono puoli, että se on aika kuluttavaa, erityisesti Maapallon näkökulmasta.
Ihmiset käyvät töissä, jotta pystyvät ostamaan tavaraa, mitä eivät oikeasti tarvitse. Mutta on pakko ostaa tai talousjärjestelmämme romahtaa, eikä ole töitä, johon mennä. Järjestelmämme nimittäin toimii niin, että rahan pitäisi kiertää mahdollisimman paljon. Sen takia sukanvarteen jemmaaminen tekee huonoa taloudelle, vaikka tekisikin hyvää ihmiselle. Kulutetaan!
Deflaatio, eli hintojen lasku on ehkä pahinta, mitä nykyjärjestelmässä voi sattua. Kuluttaja voi ajatella, että enpäs ostakaan tuota tuotetta vielä, kun viikon päästä se on kuitenkin halvempi. Se hidastaa rahan kiertoa järjestelmässä. Koska ihmiset eivät osta, tulee lama ja työttömyys ja muuta sellaista. Muun muassa sen takia hintojen pitää nousta koko ajan, saadaan ihmiset (anteeksi, kuluttajat) kuluttamaan nyt, eikä ensi viikolla. Kulutetaan taas!
Entäs elvytys? Sehän on vain sitä, että valtio tekee toimenpiteitä, jolla sitä saataisiin raha kiertämään ja kuluttajat voivat sitten ostaa enemmän. Kulutetaan lisää!
Yllä olevat ovat aika raakoja yksinkertaistuksia, mutta yksinkertaisina asiat menevät parhaiten jakeluun. Onko loputon kulutus sitten tie loputtomaan hyvinvointiin? Onko loputon talouskasvu mahdollista? Onko nykyinen rahajärjestelmämme paras mahdollinen?
En halua olla kuluttaja. Haluan olla ihminen. Haluan eroon turhasta.
Tavara päivässä pois -projektimme on saatu päätökseen muutama päivä ennen vuodenvaihdetta. Kuvat ja selitykset poistetuista tavaroista löytyvät FB-sivujeni julkisesta kansiosta. Vuodessa on 365 päivää ja tavoitteena oli kaksi tavaraa päivässä pois. Nyt sitä on lähtenyt 730 kappaletta. Käsittämätön määrä ja ihan oikeasti tässä kerrostalokolmiossa sen huomaa ainoastaan siitä, että nyt joissain kaapeissa on vähän väljempää. Projektia tuntematon ei pystyisi sanomaan, että tällainen hävitys on tehty. Montakohan tavaraa meilläkin oikeasti on jäljellä? Tuhansia, kymmeniä tuhansia?
Fiilis projektin onnistuttua on hyvä, toisaalta vähän apea, koska tiedän turhaa tavaraa olevan edelleenkin paljon. Toisaalta uskon, että meillä saattaa ihan hyvin olla vähemmän tavaraa kuin keskivertoperheellä, mikä on varsin surullista sekin. Omat valintani turhan roinan vähentämisestä ja ostamatta jättämisestä tekevät hallaa kansantaloudelle. Onkohan vika valinnoissani vai järjestelmässä?
Toivottavasti silloin tällöin joku muukin innostuu vastaavaan projektiin. Aina voi käydä niin, että projekti kestääkin loppuelämän. Aion itsekin jatkaa tätä, täytyy vain neuvotella vaimon kanssa toimintatavoista. Olemme matkalla kohtuuteen. Entä sinä?
Hyvää uutta vuotta 2015!
Jussi
ihminen
