Tavaran kertymisen lyhyt oppimäärä

Suomalainen hamstraa tavaraa enemmän kuin eurooppalaiset kanssaeläjämme. Mikäs siinä on hamstratessa, kun tilaa kerran on. Tuohon juttuun liittyen keskustelua löytyy lisää täältä. Kuinkahan monella tavaran paljous on syynä isomman asunnon etsimiseen? Oman perstuntumani mukaan suomalaisen elämänkaari kulkee seuraavasti:

• Asutaan vanhempien luona, Omaa tavaraa on, mutta se on kotona säilössä

• Muutetaan ensimmäiseen omaan asuntoon, esimerkiksi opiskelijakämppään. Sinne on toki hankittava jo jotain. Lapsuuden tavarat jäävät vanhempien luo.

• Muutetaan mahdollisesti toiseen opiskelija- tai muuhun pieneen asuntoon. Muuton yhteydessä löytyy tavaraa, jota ei ole vuosiin käytetty, mutta sitä ei kannata heittää pois, kun voihan sitä joskus vielä tarvita. Toki jotain ehdottoman turhaa hävitetään.

• Käydään töissä, joten vihdoin on varaa ottaa asuntolainaa, jota sitten lyhennellään. Lainalla ostetaan tietysti niin iso asunto kuin sillä saa, ehkä vielä yksiö tässä vaiheessa. Niitä ensimmäisen muuton jälkeisiä tavaroita saatetaan vielä josku tarvita, joten ei hävitetä vielä.

• Tuoltahan löytyi puoliso, eli muutetaan yhteen, vaikkapa kaksioon, kun tokihan silloin tarvitaan yksiötä isompaa asuntoa. Varsinkin, kun molemmilta löytyy sitä kamaa. Kummankaan astioita tai petivaatteita ynnä muuta ei kannata laittaa pois, onpahan sitten varalle kaksinkertainen määrä.

• Jes, raskaana! Isompi asunto! Nyt ehkä voi luopua osasta opiskeluaikojen turhasta tavarasta. Toisaalta, nyt ei tarvi, kun säilytystilaa on tässä kolmiossa enemmän.

• Molemmat ovat käyneet töissä jo muutaman vuoden ja tulot ovat kasvaneet. Mutta kas, näillä tuloillahan voisi lyhentää isompaakin lainaa. Alkaakin käydä ahtaaksi tämä meidän asuntomme jo, pitäis saada lisää säilytystilaa. Omakotitalo, joo! 

• Onpahan omakotitalossa tilaa enemmän, jotenkin tuntuu kuitenkin, että kaapit täyttyvät pikkuhiljaa tavarasta. Mitenhän saisi lisää tilaa. Kas kun ei mietitä, miten luopuisi vanhasta, vaan nimenomaan halutaan tilaa. Rakennetaanpa pihalle varasto ja autotalli!

• Auto ei mahdu talliin, kun tavaraa on niin paljon. Onneksi lapset muuttavat kohta pois, niin saadaan niiden huoneisiin sitten säilöttyä. 

Kokemukseni mukaan moni suomalainen asuu niin isossa asunnossa kuin on varaa ottaa velkaa, eli tulojen kasvaessa lainan ja lyhennysten määrä kasvaa ja käteen ei jää enempää. Sama juttu tavaran kanssa. Mitään ei kannata hävittää, vaan lisätään mieluummin varastotilaa.

Tekeekö tavara onnelliseksi? Ei minua ainakaan. Jokin uusi lelu saattaa ilahduttaa hetkisen, mutta sen jälkeen se on jälleen yksi tavara. Olen iloinen siitä, että enemmän minut tekee onnelliseksi tavarasta luopuminen. Innolla olen pakannut esineitä laatikoihin. Tavaran paljous ei tee rikkaaksi. Tosin, jos rikkaus määritellään tavaran määrällä, kannattaa muuttaa määritelmää.

Olen lisännyt Facebook-sivulleni kuvat poislaittamistani tavaroista. Ajattelin sen olevan helpompaa kuin päivittää kuvat tähän. Kansio on julkinen, joten kuka tahansa voi käydä sitä katsomassa ja kommentoimassa. Sinun ei tarvitse olla rekisteröitynyt Facebookkiin katsoaksesi kuvia. Säilytän tavaroita ainakin viikon verran, kun tarkoituksena on kuitenkin myydä edullisesti hyväkuntoiset. Eli jos joku kiinnostaa sinua, pistä viestiä.

Haastan sinut avaamaan esimerkiksi jonkun kaapin ja tutkimaan sen sisältöä. Laita sieltä pois (myyntiin, kierrätykseen, roskiin) kymmenen juttua, joita et ole tarvinnut aikoihin. Saat kaappiin lisää tilaa ja mahdollisesti selkeämmän mielen. Ja ehkä idean johonkin isompaan.

Saldo tänään 26.1. Kuvattuja ja poislaitettuja tavaroita on 123, mikä tarkoittaa, että päivissä ollaan menossa jo maaliskuun alussa. Upea tunne!

Ensimmäiset tavarat

Teimme päätöksen tästä projektista loppiaisena, jolloin oli jo hienoa luopua 12 tavarasta. Ei tuottanut hirveästi ongelmia. Nousin tuolille ja tutkin, mitä on kertynyt keittiön kaapin päälle, josta löytyi jo viisi ensimmäistä. Itse olisin sieltä laittanut vielä muutaman, mutta vaimo vähän vastusteli. Ehkä ensi kuussa sitten. Eräänä päivänä putsasimme yhdestä keittiönkaapista yhden hyllyn, ja tavaraa tuli.

Kuvat parin ensimmäisen viikon aikana lähteneistä tavaroista.

Keittiötarvikkeista on nyt parin viikon aikana sivuun laitettu

• kuvan vasemmassa yläkulmassa oleva talouspaperirullateline (ylimääräinen). Jos sinulle tulee siitä jotain muuta mieleen, niin saathan toki niin ajatella
• leipälauta (emme syö leipää)
• kolmiosainen tarjoiluastiasetti (ei ole käytetty vuosiin)
• pari muovikippoa (hyvin kuluneita)
• muutama posliinikippo (epäkäytännöllisiä ja yksittäisiä)
• pehmustettu kippo, joka pitää kananmunia lämpöisenä (tarvitaanko tällaista jossain?)
• suolasirotin (muistan, keneltä saimme lahjaksi, mutta ei ole käyttöä, kun niitä on monta)
• musta savikana, jonka sisälle mahtuu munia (öö, turha)
• tarjotin (ei käyttöä)
• ja pari epämääräistä kippoa.

Muista tavaroista on hävitetty 

• pari laavalamppua, joita ei ole käytetty vuosiin, 
• koristesoutuvene, jonka sain lahjaksi 
• leopardikankaalla kuvioitu pullo, jonka aikanaan ostin Etelä-Afrikasta nimenomaan ulkonäön takia. Tulihan se sisällä ollut kermaliköörikin toki juotua
• viinipullon näköinen kynttilä, jota emme koskaan ole raaskineet polttaa. Nykyään emme kynttilöitä edes sisällä polta.
• nahkainen olkalaukku, joka haisee kuolleelta eläimeltä huolimatta monenlaisista yrityksistä 
• kolme kynttilänjalkaa. Näitä meillä on kymmeniä, mutta ei kauaa :D
• risat hanskat, 
• t-paita, 
• pari muuta paitaa 
• ja reilusti alusvaatteita. 

Sen lisäksi tammikuun ensimmäisenä päivänä jo ennen projektiin ryhtymistämme luovuimme autostamme. Tosin selityksenä on, että vaihdoimme sen isompaan, koska Focus ei tavaratiloiltaan ollut lastenvaunuyhteensopiva.

Kuten huomaatte, tavaraa on lähtenyt huomattavasti enemmän kuin kaksi per päivä. Suurimmaksi osaksi sen tässä vaiheessa selittää hankitut kamat, joiden tieltä on aina vanhaa hävitetty. Suurimman osan näistä hankkinnoista taas selittää joulun jälkeinen vaatealennusmyynti. 

Mahtava projekti, taidan lähteä tutkimaan poisheitettävää. Kun kerran kyseessä on juttu, johon on ite säännöt keksitty, niin kai niistä voi sen verran joustaa, että heittää jo etukäteen. Tällä hetkellä tuntuu, että tavaraa lähtee reilusti enemmän kuin alunperin suunniteltiin. Tämän päivän saldo on yhteensä 59 mukaan lukien uusien tieltä lähteneet kamat. Puhtaasti hävitettyjä on 32.

Uudenvuodenpäätös tavaran vähentämisestä

Tervetuloa seuraamaan upouutta blogiani. Aiemmin olen kirjoittanut ruoka-asioista toisessa blogissani, tosin viimeisen puolentoista vuoden aikana into siihen on hieman hiipunut. Mutta varmaankin inspiraation iskiessä tuhrailen sinnekin.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, sillä miksi lupaisin jotain vain sen takia, että sattuu olemaan tietty aika vuodesta. Tämän uudenvuoden kunniaksi tein päätöksen. Tai oikeastaan tein sen vasta loppiaisena, kun sen keksin. Enkä silloinkaan keksinyt ihan itse vaan ahaa-elämys hiipi aivoihini luettuani Hesarista tämän jutun naisesta, joka oli vuotta aiemmin lukenut Hesarista tämän jutun.

Jälkimmäinen juttu on Tavarataivas-dokumentin ohjanneesta Petri Luukkaisesta, joka kärräsi kaikki, siis ihan kaikki tavaransa varastoon, haki niitä yhden päivässä ja teki aiheesta leffan. Se tuli telkkarista joulun aikaan ja oli varsin mielenkiintoinen pläjäys. Ensimmäinen juttu oli naisesta, joka vuoden ajan päivittäin laittoi tavaran pois. Ja siitä siis innostuin. Meillähän sitä tavaraa riittää!

Tuloksia tulee tehokkaammin, kun tekee jonkun kanssa yhdessä. Niinpä kerroin ideasta vaimolle ja sovimme yhteiset pelisäännöt päätöksellemme. Tai uudenvuodenlupaukselle, jos haluat sitä niin kutsua. Hävitämme molemmat joka päivä kodistamme yhden tavaran. Jos se on ehjä ja käyttökelpoinen, viemme sen kierrätyskeskukseen tai yritämme myydä. Jos se on rikki, niin toki silloin menee kierrätykseen. Lisäksi jokaista ostamaamme tavaraa kohti heitämme vanhan pois. Ruokaa ja kuluvia taloustavaroita, kuten vessapaperia tai vanupuikkoja ei lasketa. Paitsi, että vessapaperirullassa on semmoinen 200 arkkia, jos lasketaan.

Emme aloittaneet tätä projektia sen takia, että saisimme asuntomme tyhjäksi. Meille vain on kertynyt niin paljon kaikkea turhaa kaapintäytettä, ettei siinä ole mitään järkeä. Toisaalta me nelihenkisenä perheenä asumme kerrostalokolmiossa, joten uskoisin, että meidän tavaramäärämme ovat vielä pieniä moneen muuhun perheeseen verrattuna. Olen jo viime vuoden puolella pyrkinyt puoliaktiivisesti tekemään lisää tilaa tänne. Jos en jotain tarvitse, miksi jemmaisin sitä? Mieluummin luovun ylimääräisistä tavaroista kuin hankin lisää kaappeja.

Yhdestä tavarasta päivässä on helppo luopua. Toisaalta vuodessa se tekee yhteensä 730 juttua vähemmän. Ja tähän lisäksi vielä uusien tieltä hävitetyt tavarat. Saa nähdä, onko se vielä syksyllä niin helppoa. Ainakin tällä hetkellä sormeni oikein syyhyävät, kun saa taas laittaa pois jonkun turhakkeen. Selkeys kodissa selkeyttää myös mieltä.

Päivitän tähän blogiin hävitettyjä tavaroita ja omia ajatuksiani matkan varrelta. Mutta älä luulekaan, että päivittäin kirjoittelisin. Katsotaan, jos innostuisin vaikka pari kertaa kuukaudessa tekstiä suoltamaan. Joka tavarasta on tarkoitus myös ottaa kuva. Jos kuvassa näkyy jotain, minkä haluaisit omaksesi, ota yhteyttä. Vienemme kuitenkin keräykseen laatikollisia, emmekä yksittäisiä esineitä. Olen aivan innoissani tästä projektista!

Disclaimer: Jos hävitettyjen esineiden joukosta löytyy joku juuri sinun lahjoittamasi juttu, älä loukkaannu, emme vain tarvitse sitä.