Suomalainen hamstraa tavaraa enemmän kuin eurooppalaiset kanssaeläjämme. Mikäs siinä on hamstratessa, kun tilaa kerran on. Tuohon juttuun liittyen keskustelua löytyy lisää täältä. Kuinkahan monella tavaran paljous on syynä isomman asunnon etsimiseen? Oman perstuntumani mukaan suomalaisen elämänkaari kulkee seuraavasti:
- Asutaan vanhempien luona, Omaa tavaraa on, mutta se on kotona säilössä
- Muutetaan ensimmäiseen omaan asuntoon, esimerkiksi opiskelijakämppään. Sinne on toki hankittava jo jotain. Lapsuuden tavarat jäävät vanhempien luo.
- Muutetaan mahdollisesti toiseen opiskelija- tai muuhun pieneen asuntoon. Muuton yhteydessä löytyy tavaraa, jota ei ole vuosiin käytetty, mutta sitä ei kannata heittää pois, kun voihan sitä joskus vielä tarvita. Toki jotain ehdottoman turhaa hävitetään.
- Käydään töissä, joten vihdoin on varaa ottaa asuntolainaa, jota sitten lyhennellään. Lainalla ostetaan tietysti niin iso asunto kuin sillä saa, ehkä vielä yksiö tässä vaiheessa. Niitä ensimmäisen muuton jälkeisiä tavaroita saatetaan vielä josku tarvita, joten ei hävitetä vielä.
- Tuoltahan löytyi puoliso, eli muutetaan yhteen, vaikkapa kaksioon, kun tokihan silloin tarvitaan yksiötä isompaa asuntoa. Varsinkin, kun molemmilta löytyy sitä kamaa. Kummankaan astioita tai petivaatteita ynnä muuta ei kannata laittaa pois, onpahan sitten varalle kaksinkertainen määrä.
- Jes, raskaana! Isompi asunto! Nyt ehkä voi luopua osasta opiskeluaikojen turhasta tavarasta. Toisaalta, nyt ei tarvi, kun säilytystilaa on tässä kolmiossa enemmän.
- Molemmat ovat käyneet töissä jo muutaman vuoden ja tulot ovat kasvaneet. Mutta kas, näillä tuloillahan voisi lyhentää isompaakin lainaa. Alkaakin käydä ahtaaksi tämä meidän asuntomme jo, pitäis saada lisää säilytystilaa. Omakotitalo, joo!
- Onpahan omakotitalossa tilaa enemmän, jotenkin tuntuu kuitenkin, että kaapit täyttyvät pikkuhiljaa tavarasta. Mitenhän saisi lisää tilaa. Kas kun ei mietitä, miten luopuisi vanhasta, vaan nimenomaan halutaan tilaa. Rakennetaanpa pihalle varasto ja autotalli!
- Auto ei mahdu talliin, kun tavaraa on niin paljon. Onneksi lapset muuttavat kohta pois, niin saadaan niiden huoneisiin sitten säilöttyä.
Kokemukseni mukaan moni suomalainen asuu niin isossa asunnossa kuin on varaa ottaa velkaa, eli tulojen kasvaessa lainan ja lyhennysten määrä kasvaa ja käteen ei jää enempää. Sama juttu tavaran kanssa. Mitään ei kannata hävittää, vaan lisätään mieluummin varastotilaa.
Tekeekö tavara onnelliseksi? Ei minua ainakaan. Jokin uusi lelu saattaa ilahduttaa hetkisen, mutta sen jälkeen se on jälleen yksi tavara. Olen iloinen siitä, että enemmän minut tekee onnelliseksi tavarasta luopuminen. Innolla olen pakannut esineitä laatikoihin. Tavaran paljous ei tee rikkaaksi. Tosin, jos rikkaus määritellään tavaran määrällä, kannattaa muuttaa määritelmää.
Olen lisännyt Facebook-sivulleni kuvat poislaittamistani tavaroista. Ajattelin sen olevan helpompaa kuin päivittää kuvat tähän. Kansio on julkinen, joten kuka tahansa voi käydä sitä katsomassa ja kommentoimassa. Sinun ei tarvitse olla rekisteröitynyt Facebookkiin katsoaksesi kuvia. Säilytän tavaroita ainakin viikon verran, kun tarkoituksena on kuitenkin myydä edullisesti hyväkuntoiset. Eli jos joku kiinnostaa sinua, pistä viestiä.
Haastan sinut avaamaan esimerkiksi jonkun kaapin ja tutkimaan sen sisältöä. Laita sieltä pois (myyntiin, kierrätykseen, roskiin) kymmenen juttua, joita et ole tarvinnut aikoihin. Saat kaappiin lisää tilaa ja mahdollisesti selkeämmän mielen. Ja ehkä idean johonkin isompaan.
Saldo tänään 26.1. Kuvattuja ja poislaitettuja tavaroita on 123, mikä tarkoittaa, että päivissä ollaan menossa jo maaliskuun alussa. Upea tunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti