Meidän perhe lehdessä

Tarkempi kielentuntija voisi ajatella otsikossa olevan virheen. Minäpä olin ovelampi ja piilotin siihen paitsioansan. Ei siinä mitään virhettä ole. 

Tässä pari päivää sitten ilmestyi syyskuun numero Meidän perhe -lehdestä (huomaa eri kirjoitusasu). Lehdestä löytyi myös tuttuja, meidän perhe Meidän perhe -lehdessä. Tarina alkoi keväällä, kun jutun toimittaja otti yhteyttä luettuaan blogia. Hän halusi haastatella kiinnostavan aiheen tiimoilta. No mikäs siinä, tuumasimme.

Toimittaja kävi tekemässä jutun ja valokuvaaja ottamassa kuvat. Luulisi muuten, että kuvaaja näpsäisee nopeasti muutaman kuvan ja lähtee pois. Vaan totuus oli toinen, haastattelu hoitui nopeammin. Kuvia räpsittiin varmasti satoja ja kaksi niistä pääsi lehteen. Ja itselläni on hassu ilme.

Hauskaa, että tällainen projekti kiinnostaa ihmisiä ja toimittajia. Enkä väitä, etteivätkö toimittajatkin olisi ihmisiä, ovat he. Projektista kertominen on herättänyt pelkkää kannustusta. Kukaan ei tämän takia pidä minua hulluna, muiden syiden takia ehkä enemmänkin. 

Lehtijutun viimeinen lause on todellakin pohtimisen arvoinen. Miten voi olla, ettei kolmensadan tavaran häviämistä edes huomaa. Ihmettelen edelleen. Paitsi, että nyt tavaroita on vähennetty jo viisi sataa. Seinät eivät todellakaan kumise tyhjyyttään eivätkä kaapit hohda siisteyttään. Sanoisin, että tämä 500 tavaraa on hyvä alku. Ei mikään ratkaisu mihinkään, mutta hieno alku. Todennäköisesti viiden tuhannen kohdalla alkaisi jo enemmän näkyä. 

Tätäkö tämä hyvinvointivaltio ja kuluttamiseen perustuva talousjärjestelmä tarkoittavat? Surullista, mutta näin se taitaa olla. Ihmisiä kehoitetaan ostamaan, jotta valtio saataisiin jaloilleen. Laitetaan kehitysmaiden lapset töihin, niin saamme halvalla ostettua ja rahaa kiertoon. Ja isompia taloja, että mahtuvat ne kaikki ostokset sinne. Ja enemmän kaatopaikkoja, jos joku kertakäyttötuote meneekin rikki. Sillähän se parempi maailma luodaan, ikuisella talouskasvulla ja kuluttamisella.

Tämän päivän sanomalehdessä oli juttu mahdollisesta älykkäästä elämästä jollain muilla planeetoilla. Jutussa pohdittiin, että jos joku sivilisaatio olisi meitä vaikka miljoonia vuosia edellä, miksei sieltä ole otettu yhteyttä. Enpä voinut olla ajattelematta, että itse en ainakaan ottaisi. Omat ajatukseni kun maailmasta ja kuluttamisesta ovat muuttuneet, pidän nykymeininkiä monessa suhteessa aivan järjettömänä. Toisaalta, voihan olla, että se järjetön olen minäkin, enkä vain tajua, että kulutusyhteiskunta on ainoa oikea tie ja nykyinen rahajärjestelmä onkin täydellinen. Ja maailmassa jokaisella ihmisellä on asiat hyvin.

No, maailmaa en pysty tällä projektillani pelastamaan, enkä ole tarkoittanut tätä kannanotoksi, mutta saa sen niinkin ottaa. Kuten liian moni asia maailmassa, tämäkin projekti on startannut itsekkäistä syistä. Ja jatkuu ihan yhtä itsekkäistä. Toivottavasti jotkut ovat kuitenkin hyötyneet myymistämme ja kirpparille kärräämistämme tavaroista. Vähän kyynistä tekstiä, mutta uskoni holho...hyvinvointivaltioomme ei tällä hetkellä ole valtavan korkealla. Mutta hymyillään kun tavataan. Ja vaikka lukiessammekin. Jee!