Puoli vuotta hamstereita sikana

Sikana on lähtenyt tavaraa tässä kuuden kuukauden aikana. Melkein kolme ja puoli sataa. Tarkkaavaisimmat jo huomasivat, että puolessa vuodessa pitäisi olla 365. Totta, vaan kun ei ole. Saanko selitellä? Projekti ei ole karkaamassa käsistä, ei sinne päinkään. Kesäkuun olimme lähes kokonaan reissussa niin, että kotona kävimme vain kääntymässä, eikä siinä tullut mietittyä kaappien raivauksia. Olemme siis vähän jäljessä aikataulusta, mutta eiköhän se kurota tässä kohtapuoliin kiinni.

Meillä on kamaa häkkivarasto pullollaan, mutta sinne asti emme ole vielä edes päässeet. Samoin vanhempien luona on kahdessakin paikassa meidän tavaroitamme ja sieltä ei ole vielä lähtenyt yhtään. Onneksi viime syksynä saimme kaverin luota vietyä viisi vuotta siellä väliaikaissäilössä olleet tavarat pois. Käytännössä projekti on siis tapahtunut meillä sisällä ja jatkuu edelleen.

Nyt kun projekti on puolessa välissä, uskaltanen luvata, että ei se ole. Jos joku tuntuu näin kivalta, niin miksei sitä tekisi, kun mahdollisuus on? Ehkä parin vuoden päästä, kun istumme lattioilla ja syömme sormin se ainoa kulunut vaatekerta päällämme, innostumme hamstraamisesta. Mistä sitä tietää?

Hesarissa kerrottiin kesäkuun alussa himohamstraajista. Okei, esimerkki on ääripäästä, mutta kyllä minä ainakin tunnistan lievinä joitain noista piirteistä: 

• "Tilanne pahenee vähitellen" -> No ihan tosi, niin se kama kertyy. 
• "Keräily liittyy muihin elämänhallinnan ongelmiin" -> Jos lievemmässä tapauksessa ei puhuta ongelmista, niin kyllähän tavaran haalimisessa varmaan jonkinlainen tyhjyyden tunne on taustalla.
• "Keräilijä ei oikeasti välitä tavaroistaan" -> Kaikilla on varmasti esineitä, joihin on kiintynyt, mutta eiköhän suurin osa vain ole jostain muusta syystä.

Emme koskaan ole olleet mitään pakkokeräilijöitä, emme lähimainkaan. Kaikki eivät varmaan minua normaalina ole koskaan pitäneet, mutta veikkaisin meidän olleen tässä asiassa ihan tavallinen perhe. Kuitenkin nyt, kun voi kyseenalaistaa omia motiivejaan hamstraamisessakin, asioita pystyy tiedostamaan ihan eri tavalla. Suosittelen kokeilemaan asiassa kuin asiassa. Mitä ovat ajatuksesi ja motiivisi? Ota selvää, mistä ne tulevat. Tulevatko ne todellisesta tarpeesta vai ihan jostain muusta? Uskon, että kun kyseenalaistat omia ajatuksiasi, voit huomata jotain uutta ja ehkä parempaa itsestäsi.

Itse olen muun muassa kyseenalaistanut vaimolleni meidän vaatekaappimme hyllyillä olevien rättien määrää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta en siltikään keksi, että jos ihminen pitää kerrallaan yhtä vaatekertaa päällä, miksi ihmeessä siellä kaapissa on oltava jokaiselle vuoden päivälle eri vaatteet. Ja vaatehuoneessa lisää. Ja sitten varastossa (kävin äsken penkomassa) on kesävaatteita ja -kenkiä, joita nyt ei vain ole sieltä otettu esille, kun kukaan ei niitä muista. Onko teillä?

On ollut ilo huomata, miten moni kaverimme on esimerkkiämme seuraten motivoitunut samaan puuhaan, jokainen hieman omalla tyylillään. Ja ilmeisesti asia kiinnostaa laajemmaltikin, sillä blogini huomannut toimittaja otti yhteyttä ja teki meistä jutun lehteen. Lehti ilmestyy elokuussa, joten palataan siihen aiheeseen tuonnempana. Mielessäni muhii jo muitakin tekstinaiheita, joista kirjoittelen myöhemmin. Oikein loistavaa kesän jatkoa Röllin sanoin: Olen niin iloinen. Tilipitappi tippi tappi, tilipitappi tippi tappi, tilipitappi...